Erotiikan kirjoittajan arkea

Täytyy tunnustaa, etten alunperin ajatellut että tästä blogista tulisi näin eroottinen. Kun aloitin tämän, ajattelin pitää päiväkirjaa seksiseikkailuistani, siis nimenomaan pitää kirjaa. Niin että ihmiset saisivat lukea kenen kanssa olen ollut ja miten, ja miltä se tuntui. Sen sijaan huomaan kirjoittavani hurjan pitkiä ja aika kaunokirjallisia kuvauksia. No, kuten sanottua, pidän kirjoittamisesta ja pidän seksistä, joten näiden kahden yhdistelmä ei voi olla liian paha juttu.

Lukijoiden määrä viikossa keikkuu blogilistan mukaan juuri ja juuri kahdensadan alapuolella, ja näin oli myös pari päivää sitten kun tarkistin. Menisiköhän tämä vielä yli kahdensadan? Myönnän myös olevani aika kiinnostunut siitä, keitä te ihmiset olette ja mitä te ajattelette tästä blogista. Kertokaa ajatuksianne, vaikka nimettömänä! Kommentit ovat tosi mukavia.

Tulen totta kai tarjonneeksi tässä ihmisille viihdettä. Ja moni kai lukee tätä eroottisen pikkupurtavan toivossa, mutta täällä takana on myös minun ihan oikea oma elämänikin. Siitä on tänne vaan leikattu tuollainen aika selvärajainen siivu.

Joku lukee kirjoituksiani

Valopilkkuna tänään toimii se, että Sulaa hopeaa -blogissa on käynyt viikon aikana, eli sinä aikana kun blogi ylipäätään on ollut olemassa, Blogilistan mukaan jo yli sata lukijaa! Suosikiksikin tämän on raksittanut jo 12 ihmistä. Ja olen Kuuman listan top satasessa.

Aika hurjaa! En ajatellut että tänne eksyisi niin paljon porukkaa ihan tuosta vaan, ilman että minä teen erityisemmin mitään.

Koskahan tipahtaa ensimmäinen kommentti? Jos teillä on jotain sanottavaa, hyvät ihmiset, niin siitä vaan!

Esittäytyminen

Mulla on ollut jo pidempään mielessä että pitäisin päiväkirjaa seksiseikkailuistani. Nimettömänä tietysti! Näistä ei kaikista tule oikein kavereillekaan kerrottua, ja on mukavaa jos on joku paikka missä tilittää.


Minä olen 24-vuotias opiskelijatyttö Helsingistä. Opiskelualaani en aio täällä paljastaa, enkä tarkempaa asuinpaikkaa tai muitakaan tietoja mistä minut voisi tunnistaa. Olen ollut sinkku nyt jo melkein vuoden, ja sinkkuelämä varmaan jatkuu vielä pitkään. Olen tumma ja aika pitkä, ja tykkään käydä ravintoloissa juomassa, tanssahtamassa ja tapaamassa ihmisiä, ja karatessa hikoiluttamassa kroppaa ja tyhjentämässä mieltä turhista ajatuksista. Rahaa tähän kaikkeen tulee opintotukien lisäksi perinteisesti kaupan kassalta. Omaa kämppää on pakko pitää, etteivät keittiössä aamukahvilla istuvat vieraat häiritsisi kämppiksiä.

Monet miehet ihailevat minua, sen huomaa vaikka sitä harvoin suoraan sanotaan. Olen ehkä vähän pelottava monen miehen mielestä, kun ei minua niin paljon tule ainakaan alle kolmevitoset miehet baarissa iskemään. Mutta mun on aina ollut helppo puhua uusille ihmisille eikä minua haittaa olla keskustelunavaajana. Minulla on ollut aika monia seksikumppaneita. Pidän yhden illan jutuista, ja minulla on kyllä pokkaa sanoa etten tahdo enää tavata. Olen tapaillutkin poikia vähän pidemmän aikaa silloin tällöin, mutta ei minulla ole halua sitoutua nyt.


Olen aina ollut aika fyysinen ihminen. Pidän kirjoittamisesta mahtavan paljon, on ihanaa pystyä sanomaan asioita just niinku ne ovat eikä vain sinne päin, mutta tämän sanallisuuden lisäksi elän älyttömän paljon kehollani. Rakastan seksiä. Huumaannun urheilusta. Minusta on ihanaa kosketella asioita, painautua toisen ihmisen ihoon, tulla ulkoa syyspakkasesta sisään lämpimään, maistella tuoretta espressoa tai nautiskella isoista kylmistä sushipalasista.

Ehkä se näkyy että olen vaistonvarainen, ja ehkä se on viehättävää jonkun mielestä. Ehkä minä olen siksi saanut huomattavasti useammalta kuin keskimääräinen ikäiseni. Tai sitten seksiä kerta kaikkiaan saa kun sitä pyytää. Tähän kirjaan tulee siis tulevaisuudessa pieniä tai keskisuuria kertomuksia sukupuolielämästäni, siitä puolesta joka näyttäytyy ulkokuorta katsoville harvemmin.